Pekan tarina

Kar­pa­lo­ko­tien oma musiik­ki­mies Pek­ka on asu­nut Koi­vu­ran­nas­sa suu­rin piir­tein kym­me­ni­sen vuot­ta. ”On­han tääl­lä ihan mu­ka­va asua”, Pek­ka to­te­aa. Hä­nen va­paa-ai­kan­sa ku­luu musi­soi­den tai jum­pa­ten. ”Mi­nä soi­tan sem­moi­sia säh­kö­ur­ku­ja, en­kä tart­te edes nuot­te­ja!” huu­dah­taa kor­va­kuu­lol­ta soit­ta­va Pek­ka iloi­ses­ti. Hän myös tyk­kää soit­ta­mi­sen li­säk­si lau­laa ja kuun­nel­la ra­dios­ta musiik­kia. Van­hem­man­puo­lei­nen musiik­ki, ku­ten Ta­pio Rau­ta­vaa­ra ja Kons­ta Jyl­hä, on Pe­kan mie­leen. Vii­me ke­sän reis­su Kaus­ti­sen kan­san­musiik­ki­juh­lil­le oli eri­tyi­sen mie­lui­nen Pekalle.

Musi­soin­nin li­säk­si Pek­ka nos­te­lee sil­loin täl­löin pai­no­ja tai kat­soo Sa­lat­tu­ja elä­miä. Koi­vu­ran­taa hän pi­tää kau­nii­na paik­ka­na – ul­ko­na on ki­va käy­dä kat­se­le­mas­sa lin­tu­ja. Pek­ka on­kin myös tai­ta­va lin­tu­jen ja eläin­ten ään­ten mat­ki­ja. Si­säl­lä ol­les­saan hän tyk­kää kat­sel­la suo­ma­lai­sia elo­ku­via, ja Tau­no Pa­lon näyt­te­li­jän­suo­ri­tus on hä­nes­tä to­del­la mu­ka­vaa katsottavaa.