Jalkahoitaja käy hemmottelemassa Kotipirtin asukkaita

Ko­ti­pir­tin asuk­kai­den elä­mään kuu­luu ar­jen li­säk­si myös ri­paus hem­mot­te­lua, mi­kä­li he niin ha­lua­vat. Asuk­kaat saa­vat oman tah­ton­sa mu­kaan ti­la­ta it­sel­leen jal­ka­hoi­ta­jan, jo­ka hem­mot­te­lee hei­dän jal­kan­sa peh­meik­si.

Jal­ka­hoi­ta­jan käyn­ti on muu­ten­kin kuin jal­ko­jen hy­vin­voin­nin kan­nal­ta mu­ka­va asia, sil­lä jal­ka­hoi­ta­ja­na toi­mii Kar­pa­lo­ko­tien en­ti­nen sai­raan­hoi­ta­ja. ”Olin tääl­lä ai­em­min töis­sä tois­ta­kym­men­tä vuot­ta”, hän to­te­aa, ”ja on ki­va näh­dä tä­tä toi­min­taa nyt ikään kuin toi­ses­ta vink­ke­lis­tä ul­ko­puo­li­se­na. Ki­va, kun hom­ma on men­nyt sel­väs­ti eteen­päin.” Hän on siis mo­nel­le asuk­kaal­le tut­tu kas­vo, jol­loin yh­teis­työ jal­ka­hoi­don ai­ka­na su­juu vai­vat­to­mas­ti. Jal­ka­hoi­ta­jan mu­kaan vä­lil­lä ru­pa­tel­laan ja sit­ten taas jat­ke­taan, mut­ta kyn­net ja ja­lat tu­le­vat ai­na siis­teik­si.