Maa­lis­kuus­sa on ul­koil­tu pal­jon ja juo­tu jo päi­vä­kah­vit­kin ul­ko­na au­rin­gon paisteessa.

Yk­si­köis­sä on myös lei­vot­tu ja her­ku­tel­tu muun muas­sa let­tu­kes­teil­lä, maa­lat­tu ve­si­vä­reil­lä, luet­tu kir­jo­ja, pe­lat­tu eri­lai­sia pe­le­jä ja as­kar­rel­tu vä­hän pää­siäis­ko­ris­tei­ta­kin. Myös ka­rao­kea on lau­let­tu ja tans­sit­tu, kuun­nel­tu vir­siä ja jumalanpalvelusta.

Li­säk­si asuk­kai­ta on hem­mo­tel­tu hie­ro­jan, kam­paa­jan ja jal­ka­hoi­ta­jan käyn­neil­lä. Osa asuk­kai­ta kä­vi myös muun muas­sa Lä­hi­kon­tis­sa kah­vit­te­le­mas­sa se­kä lou­naal­la Nät­ti­Jus­sis­sa. Yk­si­köis­sä vie­rai­li myös Kars­tu­lan evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen seu­ra­kun­nan dia­ko­ni Mar­jut Lahti.

Eräs asuk­kaam­me muis­ti ”Tiai­sen kon­sert­ti” ni­mi­sen lau­lun, jo­ka ker­too maaliskuusta:

Ta­li­tint­ti maaliskuulla 

miet­ti näin mielessään:

Tah­don lau­laa riemusuulla 

sä­vel­män uu­den tään:

ti­ti­tyy, ti­ti­tyy, titityy!

Kai­ken tal­ven pu­la juuri 

ol­lut on talista. 

Vaan ei au­ta su­ru suuri!

Pa­ras lie laulella:

ti­ti­tyy, ti­ti­tyy, titityy!

Lu­mi­nie­tos alentuupi.

Jo­ko­han ke­vät saa?

Koi­vun lat­vat punertuupi.

Tää­kös mua hauskuuttaa!

Ti­ti­tyy, ti­ti­tyy, titityy!

Muut­to­lin­tuin laulukuoro

pian saa tän­ne päin.

Ta­li­tin­tin nyt on vuoro

an­taa kon­sert­ti näin:

ti­ti­tyy, ti­ti­tyy, titityy!

-Mart­ti Hela-