Joulu

Ar­ki­huo­le­si kaik­ki hei­tä”
kai­kuu Ko­ti­pir­tin ra­dios­ta.
Rii­si­puu­roa täy­tyy keit­tää.
Ku­ka­han man­te­lin mah­taa nos­taa?

Ja niin jou­lu jou­tui jo taas Poh­jo­laan”
hy­räil­lään Mai­ja­las­sa har­taas­ti.
Ei lau­lu­jen sa­nat jou­du un­ho­laan,
kun nii­tä kuun­nel­laan mo­nes­ti.

Näin sy­dä­mee­ni jou­lun teen”
Loi­ri tul­kit­see tv:ssä.
Lah­jat lai­te­taan jo kää­re­seen,
ei ole kii­re vie­lä mis­sään.

Kun maass’ on han­ki ja jär­vet jääs­sä”
— me­lo­dia on kai­kil­le tut­tu.
Koi­vu­ran­nas­sa on useal­la tont­tu­lak­ki pääs­sä,
se on tä­män­kin vuo­den jut­tu.

On han­get kor­keat nie­tok­set”
haa­vei­lee mo­ni jäl­leen sii­tä.
Aa­tos­sa jo mo­nel­la aa­tok­set,
kun ei ar­ki enää tah­do riit­tää.

Jou­lu­yö, juh­layö”
vih­doin sen ai­ka koit­taa.
Hil­jen­ty­nyt on ar­jen työ,
kun ra­dio lau­lua soit­taa.

Nii­tyl­lä lun­ta, hil­jai­set ka­dut”
koh­ta taas ar­keen pa­la­taan.
Unoh­tuu taas jou­lui­set sa­dut,
kun kuusi jäl­leen pu­re­taan.