Olen Tii­na Vier­ta­mo, 22-vuo­tias nai­nen, jon­ka juu­ret ovat Kars­tu­las­sa. Ly­hyt elä­män­tai­pa­lee­ni on kul­jet­ta­nut mi­nua Kaus­ti­sen musiik­ki­lu­kion kaut­ta opis­ke­le­maan Jy­väs­ky­län yli­opis­toon äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opet­ta­jak­si. Opet­ta­jan tit­te­li ker­too teil­le var­maan enem­män kuin se, et­tä sa­noi­sin opis­ke­le­va­ni yli­opis­tos­sa pää­ai­nee­na suo­men kiel­tä ja si­vuai­nei­na kir­jal­li­suut­ta, pe­da­go­giik­kaa ja hie­man myös eri­tyis­pe­da­go­giik­kaa ja viestintää.

Pää­dyin Kars­tu­lan Hy­vin­voin­ti­pal­ve­lusää­tiöl­le töi­hin tou­ko­kuus­sa 2017. Työ­teh­tä­vik­se­ni mää­rät­tiin uu­des­sa verk­ko­si­vu­pro­jek­tis­sa avus­ta­mi­nen se­kä hal­lin­nol­li­set teh­tä­vät. Nä­mä hie­not tit­te­lit osoit­tau­tui­vat ke­sän mit­taan mo­ni­puo­li­sik­si, sil­lä olen saa­nut teh­dä töi­tä niin toi­mis­to­puo­lel­la kuin ke­hi­tys­vam­mais­ten pa­ris­sa. En­pä oli­si us­ko­nut ke­sän alus­sa, et­tä yhä maa­lis­kuus­sa 2018 is­tun sa­mai­ses­sa toi­mis­tos­sa sa­maan ai­kaan kun teen kan­di­daa­tin­tut­kiel­maa yli­opis­toon. Elä­mä yl­lät­tää ja on­nek­si täl­lä ker­taa positiivisesti!

Olen op­pi­nut ly­hyen työ­ru­pea­ma­ni ai­ka­na to­del­la pal­jon yh­teis­työn voi­mas­ta, sää­tiös­tä toi­min­ta­muo­to­na se­kä ke­hi­tys­vam­mai­sis­ta. Olen pääs­syt mu­kaan pro­jek­tei­hin, saa­nut työs­ken­nel­lä it­se­näi­ses­ti, pääs­syt kuun­te­le­maan pre­si­den­tin pu­het­ta se­kä saa­nut pe­lail­la ja ul­koil­la sää­tiön upei­den asuk­kai­den kans­sa. Voi­si­ko pa­rem­paa ke­sä­työl­tä edes toivoa?

Va­paa-ai­ka­ni täy­tän kai­kil­la mah­dol­li­sil­la ak­ti­vi­tee­teil­la. Olen ai­ne­jär­jes­töm­me hal­li­tuk­ses­sa kol­mes­sa eri pes­tis­sä, käyn mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan jum­pis­sa, va­lo­ku­vaan ja musi­soin. Eri­tyi­sen ra­kas va­paa-ajan har­ras­tuk­se­ni on myös leipominen.

Elän kii­reis­tä elä­mää, mut­ta nau­tin sii­tä. Saan teh­dä töi­tä mu­ka­vas­sa ym­pä­ris­tös­sä, opis­kel­la omaa alaa ja ren­tou­tua kak­ku­tai­ki­nan ää­rel­lä. Kai ih­mi­sel­lä voi­si asiat ol­la hul­lum­min­kin 22-vuotiaana?