Nais­ten­päi­vän kun­niak­si esit­te­lem­me asuk­kaam­me Ta­run tarinan

 

”Olen Ta­ru, 32-vuot­ta. Muu­tin ke­vääl­lä 2021 Mul­tial­ta Kars­tu­laan Koi­vu­ran­nan Pal­ve­lu­ta­lol­le. Tu­tus­tuin aluk­si uu­teen ym­pä­ris­töön kuu­kau­den ajan. Muut­to­pää­tök­see­ni vai­kut­ti­vat viih­tyi­sät ti­lat, kau­nis ym­pä­ris­tö ja Koi­vu­ran­nan yh­teis­hen­ki. Tääl­lä on tur­val­lis­ta asua. Olen viih­ty­nyt hy­vin. Asun­nos­ta­ni on kau­nis nä­ky­mä lam­mel­le. Omal­la te­ras­sil­la on ke­säl­lä mu­ka­va is­tus­kel­la, ihas­tel­la ke­sä­kuk­kia ja seu­ra­ta ym­pä­ril­lä ole­vaa luontoa.

Har­ras­tan maa­laa­mis­ta ja kä­si­töi­tä. Olen maa­lan­nut pie­nes­tä pi­täen ja maa­laa­mi­nen on­kin rak­kain har­ras­tuk­se­ni. Syk­syn ai­ka­na tein pal­jon maa­lauk­sia. Maa­lauk­sia­ni oli mar­ras­kuun ajan esil­lä Kars­tu­lan kir­jas­tos­sa. Näyt­te­lyn ni­mi oli Vä­riä pi­mey­teen. Ha­lusin tuo­da pi­me­ään vuo­den­ai­kaan pi­ris­tys­tä syk­syn rus­kan vä­reis­tä. Maa­laa­mi­nen tuo vä­rien kaut­ta iloa elä­mää­ni se­kä mie­len­rau­haa.  Maa­laan mie­lui­ten ak­ryy­li­vä­reil­lä, kos­ka ne kui­vu­vat öl­jy­vä­re­jä no­peam­min. Har­ras­tan myös ku­to­mis­ta maa­laa­mi­sen ohel­la. Maa­laa­mi­sen ja kä­si­töi­den vas­ta­pai­no­na lenk­kei­len sau­va­kä­vel­len lähiympäristössä.

Ys­tä­vät ovat mi­nul­le tär­kei­tä. Ys­tä­vä­ni asu­vat eri­puo­lel­la Suo­mea. He vie­rai­le­vat luo­na­ni ja muu­ten pi­däm­me yh­teyt­tä soi­tel­len, vi­deo­pu­he­luin, face­boo­kin kaut­ta ja what­sap­pin välityksellä.

 

Meil­lä on oi­keus unel­moi­da, sil­lä se­hän on toi­ve jos­ta­kin pa­rem­mas­ta. Meil­lä on oi­keus in­nos­tua, sil­lä se­hän on voi­ma, jo­ka luo uut­ta ja to­teut­taa unelmia.” 

- Sa­nat on lai­nat­tu tun­te­mat­to­mal­ta kir­joit­ta­jal­ta. Nuo sa­nat Ta­ru oli it­se va­lin­nut ja liit­tä­nyt maa­lauk­siin­sa näyt­te­lys­sä Vä­riä pimeyteen.