Avustaja tuo iloa arkeen

Hy­my on her­käs­sä, kun avus­ta­ja Tai­na on vii­koit­tai­sel­la käyn­nil­lään Kar­pa­lo­ko­tien asuk­kaan Tii­nan luo­na. 52-vuo­tias Tii­na on erit­täin iloi­nen sii­tä, et­tä hä­nel­lä käy jo­ka viik­ko noin kah­den tun­nin ajan hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja. Tai­na on käy­nyt Tii­nan luo­na vii­me elo­kuus­ta läh­tien. ”Olen ol­lut töis­sä van­hus­ten pal­ve­lu­ta­lois­sa si­jai­se­na, ja tie­dän, et­tä hoi­to­työ on hek­tis­tä. Niin­pä hoi­ta­jil­la ei lii­ke­ne ai­kaa sa­man­lai­siin puu­hiin kuin avus­ta­jal­la”, Tai­na ker­too. Hän ker­too myös, et­tä hä­nen vah­vuu­te­naan on hoi­va-avus­ta­jan tut­kin­to, kek­se­liäi­syys yh­tei­sen ajan hyö­dyn­tä­mi­seen se­kä puheliaisuus.

Tii­nan mu­kaan on mu­ka­vaa, kun Tai­na vie hän­tä ulos, jos ei ole pak­kas­ta. He käyt­tä­vät yh­tei­sen ajan hyö­dyk­si muun muas­sa käy­mäl­lä kah­vil­la tai kir­jas­tos­sa, as­kar­te­le­mal­la tai kuun­te­le­mal­la musiik­kia. Musiik­ki on­kin Tii­nal­le tär­ke­ää – hä­nel­lä on huo­ne täyn­nä cd-le­vy­jä. ”Ih­me ja kum­ma ‑lau­lu on lem­pi­kap­pa­lee­ni”, Tii­na to­te­aa iloisesti.

Tii­na ker­too, et­tä hä­nel­lä on ikä­vä Tai­naa, sil­lä vii­kon odo­tus on pit­kä ai­ka. On­nek­si Tii­nan ar­kea ryt­mit­tä­vät Tai­nan li­säk­si toi­min­ta­kes­kuk­ses­sa käy­mi­nen vii­koit­tain. Vii­mei­sim­mil­lä ker­roil­la Tii­na ja Tai­na ovat pak­kas­ten ta­kia puu­hail­leet si­säl­lä kai­ken­lais­ta ku­ten kuun­nel­leet musiik­kia ja as­kar­rel­leet rasiaa.

Tai­na ja Tii­na ovat en­nen kaik­kea pääs­seet tu­tus­tu­maan toi­siin­sa, mut­ta he ovat yh­des­sä myös teh­neet huo­mioi­ta ym­pä­ris­tös­tä. He ovat on­nel­li­sia sii­tä, et­tä kaup­poi­hin on help­po men­nä ja ih­mi­set aut­ta­vat ovien au­kai­suis­sa esi­mer­kik­si kah­vi­las­sa. Se hei­tä har­mit­taa, et­tä ai­van jo­ka paik­kaan ei pyö­rä­tuo­lin kans­sa pää­se. On­nek­si Tii­nal­la on kuu­kau­des­sa tiet­ty mää­rä in­va­tak­si­kyy­te­jä, jo­ten vä­lil­lä he saa­vat vaih­taa mai­se­maa esi­mer­kik­si käy­mäl­lä vaa­teos­tok­sil­la Saarijärvellä.

On sa­no­mat­ta­kin sel­vää, et­tä avus­ta­jan ja avus­tet­ta­van suh­de on jo­tain ai­nut­laa­tuis­ta. Sen huo­maa se­kä Tii­nan et­tä Tai­nan le­veäs­tä hy­mys­tä, kun he ja­ka­vat ko­ke­muk­si­aan yh­tei­ses­tä ajasta.